EU siirtyy kohti nollajätehuoltomekanismia
Jan 20, 2024| Kaupungistumisen kehitysprosessissa useimmissa maailman maissa nykyään, kun kaupunkilaisten kulutustaso on kasvanut merkittävästi, kaupunkijätteen (yleisesti jätteenä) määrä on osoittamassa hämmästyttävää kasvutrendiä. Jätteiden ja jätteiden hävittämisen aiheuttamista ympäristöongelmista on tullut suuria haasteita suurille kaupungeille ympäri maailmaa.
Kaupunkiympäristön kokonaisvaltainen hallinta, erityisesti yhdyskuntajätteen tehokas käsittely, on aina ollut suuri huolenaihe vihreiden ja vähähiilisten kaupunkien kehittämisessä Euroopan unionissa.
Ympäristönsuojelun korostaminen ja talouden, yhteiskunnan ja ympäristön välisen koordinoidun kehityksen saavuttaminen ovat Euroopan maiden sosiaalisen kehitysmallin perustuki. Euroopan maat säätelevät tiukasti jätteiden hävittämistä, ja niiden yhdyskuntajätehuolto on aina ollut maailman huippua. Kaupunkien ulkonäön ja elinympäristön jatkuvan parantamisen myötä yhä useammat Euroopan kaupungit tunnetaan nyt puutarhakaupungeina.
Eurooppa on vuodesta 2010 lähtien toteuttanut vihreiden kaupunkien arviointia, jossa on joka vuosi valittu kaupunki, joka on ympäristöystävällinen, ekologinen, vihreä ja ihmiselämään soveltuva Euroopassa ja josta tulee kyseisen vuoden "Euroopan ympäristöpääkaupunki". -hiili- ja ympäristönsuojelurakentaminen EU:n kaupungeissa.
1, Jatkuvasti parannettava jätehuoltomääräyksiä ja -järjestelmiä
Maailman teollisen sivilisaation synnyinpaikkana eurooppalaiset maat ovat kärsineet ympäristön rappeutumisesta sekä teollisen sivilisaation ja teknologian kehityksestä. Yhdyskuntajätehuolto Euroopan unionissa alkoi aikaisemmin ja on nyt luonut suhteellisen täydellisen yhdyskuntajätehuoltojärjestelmän.
Euroopan yhteisön jäsenvaltiot alkoivat jo 1970-luvulla laatia säännöksiä jätteiden aiheuttamien ympäristöongelmien vähentämiseksi.
Vuonna 1992 Eurooppa perusti yhtenäiset suuret markkinat, ja Euroopan yhteisön jäsenvaltiot saavuttivat neljä tärkeintä tavaroiden, henkilöstön, pääoman ja palvelujen kiertoa edistäen kaupungistumisen kehitystä. Kaupunkiväestön taajautuminen johtaa myös jätemäärien kasvuun, minkä seurauksena Euroopan unioni on nostanut jätehuoltojärjestelmänsä strategiselle tasolle.
Euroopan yhteisön jätestrategia julkistettiin 30. heinäkuuta 1996. Strategiaa tarkistettiin 21. joulukuuta 2005. Strategialla on ollut myönteinen rooli kansalaisten ympäristötietoisuuden vahvistamisessa ja tehokkaan jätteenkäsittelyn ohjaamisessa.
Samaan aikaan EU parantaa vähitellen jätedirektiiviään sääntelytasolla. Vuonna 1998 annettiin EU:n jätepuitedirektiivi, joka korvasi vuoden 1975 direktiivin 442 ja 1991 direktiivin 156.
Tämä direktiivi selventää jätehuoltoon liittyviä peruskäsitteitä ja määritelmiä, kuten jätteen, kierrätyksen ja kierrätyksen merkitykset. Direktiivissä vahvistetaan jätehuollon perusperiaatteet: jätteiden hävittämisen tulee perustua ensin periaatteeseen, ettei ihmishenkiä vahingoiteta ja ympäristöhaittoja ei saa aiheuttaa varsinkaan haitallisesti veden laatuun, ilmaan, maaperään sekä eläinten ja kasvien elinympäristöön. .
Muita periaatteita ovat saastuttaja maksaa -periaate ja laajennetun tuottajan vastuun periaate. Direktiivissä on myös erityisiä vaarallisten jätteiden ja jäteöljyjen käsittelyä koskevia määräyksiä, joiden tavoitteena on saavuttaa kotitalousjätteen kierrätysaste 50 % ja rakennusjätteen 70 % vuoteen 2020 mennessä.
Vuonna 2008 Euroopan unioni tarkisti ajoissa vuoden 1998 jätepuitedirektiivin version, joka kattoi jätteiden luokittelun yleisperiaatteet, jäteluettelot ja 15 jätteelle haitallista vaarallista ominaisuutta. Se ehdotti myös ensimmäistä kertaa pyramidijätteen hävittämisen tärkeysjärjestystä ja huomautti, että kaatopaikalle sijoittaminen jälkikäsittelymenetelmänä on käsittelymenetelmä, joka on otettava käyttöön vain, kun kierrätystä ja kierrätystä ei voida saavuttaa olemassa olevissa teknologisissa olosuhteissa.
Jätepuitedirektiivin pääasetuksen lisäksi EU on laatinut myös kaatopaikka- ja polttolakeja, jätteiden kuljetusmääräyksiä (2006) jne. sekä esittänyt erityisiä sääntöjä jäteöljyn, jäteakkujen, romuajoneuvojen, pakkausmateriaalien jätteet jne. Pohjimmiltaan kaikki jätepuitedirektiivin mukaiset luokitellut jätteet ovat niiden hävittämistä koskevien erityisten säännösten alaisia.